Keskiviikkona (päivänä, jolloin olin kuullut tapahtuneesta):
Tämä on kuin paha uni, josta kukaan ei mua herätä. Tässä ei ole mitään järkeä. En pysty syömään, tai jos syön, niin ylös tulee. Eipä sillä kyllä ole enää väliä, että syönkö vai en.
Seuraavana päivänä, torstaina:
Moi, en vastannu, kun en pystynyt tai jaksanut. Jaakko on tappanut itsensä, niin en pysty ajattelemaan hetkeen mitään erityisempää.
Viimeisen kerran me pidettiin yhteyttä puhelimitse lauantaina iltayöstä. Sen meidän puhelumme tunnelma meni laidasta laitaan - ensin olit surkealla mielellä, mutta sitten olit levollinen ja lempeä. Totesit, että ihanaa, että sinä ja minä rakastetaan toisiamme. Se puhelu kesti vajaat pari tuntia ja oli kummankin mielestä hyvä puhelu, tai niin ainakin luulin.
Tuppasit sammuttaa puhelimesi öiden ajaksi, jottei kukaan häiritsisi uniasi, ja joskus unohdit laittaa puhelimesi päälle aamulla tai koko päivänä.
En osannut siksi huolestua sunnuntaina, vaikka puhelimesi oli poissa päältä. En huolestunut vielä maanantainakaan, vaikka soitin aamulla ja illalla ja puhelin oli kiinni molempina kertoina. Olihan viimeisin puhelu ollut niin hyvä ja miksipä oman miehen tekemisiä kuuluisi kytätä.
Vasta tiistaina aloin olla hädissäni, että miksi puhelimesi on mykkä, miksei sinuun saa yhteyttä ja että mikset oma-aloitteisesti soita. Tiistai-iltayönä olin jo paniikissa ja yöllä kello kolmen aikaan soittelin puhelimeesi kuunnellen automaattivastaajaa: "Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä".
En nukkunut juuri yhtään, ja odotin, että tiistaiyö vaihtui hatarasti keskiviikkoaamuksi. Soitin hetimmiten veljellesi Pekalle, joka heräs puhelinsoittoon. Kysyin, että "onko Jaakko kunnossa".
Pekka-veli oli hetken hiljaa. Sitten hän sanoi, että "Jaakkoa ei ole enää olemassa".
"Mitä...", hämmennyin.
Pekka sanoi suoraan: "Jaakko on kuollut."Pillahdin itkuun: "Mitä... miten?"
Pekka: "Hän ampui itsensä..."
Minä: "Ei ei eiiiiiii EIIII... EIIII!"
Sain huutoitkuni lomassa kysytyksi, että milloin tämä tapahtui. Veljesi vastasi, että hän löysi sinut sunnuntaiaamuna. Sunnuntaiaamuna... Niinpä niin, me puhuimme lauantai-iltana nukkumaan mennessä sen ihanan puhelun.
Pekka koitti itkuisen pärskimiseni sekaan selittää, että oli miettinyt, että pitäisi jaksaa ilmoittaa Jaakon kuolemasta minulle, muttei ollut kyennyt tai raaskinut vielä. Pekka oli tosi pahoillaan siitä, ettei ollut ilmoittanut. Mitäpä siitä, että ei ilmoittanut... Ei se heti kertominen olis herättänyt sua eloon kuitenkaan.
Olen eräässä ryhmässä, jonka tarkoitus on olla ryhmäterapiaa. Ryhmäterapia toimii tekstiviesteillä. Tämän lähetin ryhmäterapiaan, kun olin sulatellut kuolinuutista vajaan viikon verran:
Kuuluu täyttä paskaa :( Miun miehelläni oli kyllä niin vaikea elämä, että ei toista yhtä hankalaa oo nähty - lapset kuolleet, äiti tapettu, yli 40 000 € velkaa, sairaseläkkeellä... Ei siis asuttu yhdessä. Meidän suhde oli kumminkin hyvä, lämmin ja jos riitoja oli, niin ihan mitättömiä pikku kinoja. Hän oli paras ystäväni, RAKASTIN HÄNTÄ! :(Kysyin tuon viimeisen puhelun lopuksi sinulta sitäkin, että minkä kouluarvosanan (asteikolla 4-10) antaisit puhelulle, jos pitäisi antaa. Vastasit empimättä, että hyvä puhelu, vähintään kahdeksan. Ja minä uskoin siihen, olit levollinen, tyyni ja puhuit kauniisti. Tämä on niin ristiriitaista.
Nyt jokusen ilta sitten hän ryypännyt pitkästä aikaa pontikkaa yllin kyllin. Soiteltiin, hän oli itkuinen ja mietti itsemurhaa. Hän puhui itsemurhasta niin paljon joka päivä, että tietenkään mä en mitenkään erityisesti hetkahtanut. Koitin kyllä kuunnella ja ymmärtää sitä, että hän koki olevansa rasite jokaiselle. Ajatukseni harhailivat vähän työasioissa, siitä syytän itseäni taatusti iän päivät.
Sitten puhelun suunta kääntyi. Hän muuttui levolliseksi ja hän kehui miut ja sukunsa maasta taivaaseen ja höpötti, ettei olisi elänyt näin pitkään ilman tukea. Muisteltiin kauan menneitä... Ajattelin, että eihän tässä hätää, ihana ja pitkä puhelu. Toivoteltiin halit ja suukot, mentiin "nukkumaan". Mutta se olikin hänelle jäähyväispuhelu. Aamulla kukonlaulun aikaan hänen veljensä löysi hänet - tappanut itsensä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti